Jos elämä ois helppoo..

Jos joku jaksaa kuvitella, että Au Pairin työ olisi helppoa, niin täältä satelee totuuksia: Se ei ole. Okei, kyllä minä sen tiesin, mutta oikeasti, se ei ole helppoa! Täällä ehkä kirjoittelee erittäin väsynyt, turhaantunut ja ärsyyntynyt Au Pair, mutta nyt tekisi hyvää päästä salille, tai vaikka edes ratsastamaan!

Aamulla vein vanhimman tytön kouluun, ja sen jälkeen Mia katsoi elokuvan. Elokuvan jälkeen hän olisi halunnut katsoa lisää telkkaria, mutta laitoin telkkari kiellon, jos ei mennä puistoon. "I don't go to park, if I can't watch tvshow. JUST ONE SHOW". Mutta minkäs luonteelleni voin, kun sanon ei, se myös tarkoittaa että ei. Istuimme siinä hiljaisuuden vallitessa varmaan puoli tuntia, tai välillä Mia heitti väliin että haluaa katsoa telkkaria, kunnes keksin että "hei, me voidaan käydä sevenelevenissä hakemassa juomat ja ottaa lounas puistoon". Se onneksi innostutti Mian lähtemään, ja meillä olikin todella mukavaa puistossa :).

Puiston jälkeen, Mia olisi yllättäen halunnut katsoa taas telkkaria. Mutta ei, sain hänet yllytettyä leikkimään kellariin, ja loppujen lopuksi leikimme nukkekodeilla (Huh, miten puuduttavaa! Miksei minulla ole enää mielikuvitusta leikkeihin?) varmaan melkein pari tuntia, ennen kuin lähdimme hakemaan Emmaa koulusta.
Haettuamme Emman, alkoikin tytöillä taas jonkun sortin kiistely, mikä nyt on aivan arkipäivää.. Annoin tytöillä pientä syötävää, ja onneksi ne söikin ihan suht hyvin, samalla kun Emma teki läksyt.

Mutta kun Samu tuli kotiin, järkyttävän kokoisen basson kanssa (BASSO? minusta se näyttää ihan sellolta :)) niin huhhuh mikä hälinä alkoi. Mia suuttui kun ei saanut koskea ja itki huoneessaan varmaan tunnin. No, ok. Puoli tuntua. Sam ei basson takia oikein onnistunut keskittymään läksyihin, ja aina kun menin alas, alkoi bassottelu kuulua. Arvatkaa vaan, kenen teki mieli polttaa koko basso! Loppujen lopuksi Samulla meni 2 tuntia tehdä läksyjä, vaikka ne olivatkin melko yksinkertaisia. Kävin varmaan 10 min välein sanomassa että keskity, jätä nyt se basso rauhaan.. Voi elämä. Ja kaikki vain tappeli tänään! Ja kukaan ei kuunnellut. Turhauttaa, kun kukaan ei kuuntele..
 Vaikka tämä Au Pairina olo onkin erittäin hieno ja kasvattava kokemus, miettikää todella onko teillä kärsivällisyyttä hoitaa lapsia..

Voi elämä.. Ja neljää eläintä!

Väsynyt Au Pair kuittaa..

Let's go to beach.. :)

Tänään jälleen oli lämmin päivä, joten päätin lähteä rannalle, kun vanhemmat muksut oli koulussa ja nuorimmainen mummolassa. Ja ahh, kyllä kannatti. Ranta oli suljettu, eli siellä ei tällä kertaa ollut hyvännäköisiä rantavalvojia, mutta ! ei tarvinnut maksaa! Se jos mikä sai minut hyvälle mielelle, ei tarvinnut miettiä että onko nyt ollut rannalla kuuden dollarin edestä.. Vesi oli ihanan lämmintä ja ilmakin varmaan +30 ainakin :) Pitihän nyt uudet victoria's secretin bikinit korkata myös rannalla ;) Ostin tosiaan 20 dollarilla bikinit Vicistä, siellä oli sale! Tai siis salebikineistä sale :P Oikeasti yhteishinnaksi olisi tullut jotain 65 dollaria, tai enemmän.. Joten hyvää kannatti odottaa, viime viikolla vielä haikailin bikinien perään!

Elämä on ollut kyllä ihmeellisen helppoa nyt, kun isommat lähti kouluun! pienimmälläkin alkaa perjantaina, mutta se on vain puolipäivää :) Olen hakenut Emmaa koulusta, kun bussit eivät vielä kulje, ja pitää mennä jonottamaan ainakin vartiksi, ettei ole ihan hännän päässä.. Ihmeellisiä autojonoja! Toisaalta, jos Suomessa oltas yhtä vastuullisia näiden lasten kans, varmaan tapahtus paljon vähemmän onnettomuuksia. Täällä nimittäin on ihan jokapaikassa ihmisiä, jotka auttaavat lapsia teiden yli ja näyttävät autoille stop merkkiä.. Ehkä hyvä vaan, niitä pieniä ei meinaa nähdä tämän auton ratin takaa!

Olen potenut vähän koti-ikävää täällä. Mutta aina ajoittain se menee ohi, ja on semmonen olo et "helvetti, sinä olet kerrankin saavuttanut jotain, ja voit kerrankin repäistä, mitä hittoa sinä siellä ruikutat". Ja se oikeastaan auttaa. Kyllä minä ehdin sitä Suomea nähdä vielä paljon, ja vaikka kuinka rakastan Suomea, niin on täälläkin vaikka mitä hienoa :)

Listataanpa vaikka (ja nyt ei oteta huomioon ystäviä ja perhettä!) :
Suomi :
- Koivut!
- Ruoka
- Karkit
- Sauna
- Terveellisemmät elämäntavat (jossain määrin..)
- Pääsee ratsastamaan helpommin :)
- Suomen metsät
- Mustikat. Ehdottomasti. Täällä ne on liian isoja. ja mauttomia.

USA :
- Varsinkin Chicago ja New York, ja niiden mahtavat rakennukset!
- Lake Michigan
- Täällä on paljon oravia ja maaoravia <3
- Amerikkalaisten hienot omakotitalot
- Upeita miehiä (tämä olisi varmaan pitänyt olla ekaksi!)
- Omalla tavallaan Amerikkalaisten small talk
- Vesimeloni!

Mutta loppujen lopuksi, Suomi on koti, missä on perhe, ystävät ja oma elämä. Ja se koti kyllä odottaa vuoden verran.

Ps. 8 vk Usassa! 

Dear John

Minun oli vain pakko saada nähdä tämä elokuva. Olin halunnut nähdä sen jo kauan, ja nyt löysin sen Glencoen kirjastosta. Tämä elokuva on niin ihana, ja tavallaan taas.. en tiedä, itkin melkein koko elokuvan ajan. Ei hitto miten minä rakastan Channing Tatumia ja Amanda Seyfriediä. Olisiko joku voinut näytellä tämän elokuvan paremmin? Seuraavaksi käynkin hakemassa kirjan kirjastosta..

"What would you do with a letter

that changed everything?" 

Nyt minulla on vähän ikävä kotiin. 

Just living my life

Tämä viikko on mennyt leppoisissa merkeissä. Luulin, että minulla alkaisi vihdoinkin "oikeat" työt, koska lapsilla on viikon loma, ennen kuin he lähtevät taas kouluun. Toisin kuitenkin kävi, sillä lapset on tähän mennessä olleet minulla oikeastaan vaan maanantain, tiistaina mummu otti pienimmän ja kaksi vanhempaa meni käymään jossain huvipuistossa. Tänään mummu otti taas kaikki lapset rannalle ja huominen päivä minulla on vapaa, koska lasten isä ottaa lapset luokseen perjantaihin asti. Perjantaina minulla sentään on muutama tunti työskentelyä, ei tunnu ihan laiskottelulta!

Kävin tänään kävelemässä pitkän matkan koirien kanssa, ilma oli taas kuuma. Mietin jonkun aikaa, että ei voi olla totta, mille lenkille minä nyt sitten oikein lähdin, enkö löydäkään oikeaa katua. Mutta kyllähän se Harbor sieltä löytyi, vaikka vähän epäilinkin itseäni..

 Menin tänään käymään kirjastossa, palauttamaan Twilightin, jota en ollut jaksanut lukea loppuun. Olin ajatellut että olisi helpompi lukea kirja englanniksi, minkä on lukenut suomeksi, mutta kun kyseisen kirjan muisti niin vallan mainiosti ulkoa, niin eihän sitä jaksanut lukea. Joten, menin lainaamaan uusia kirjoja. Tai siis yksi minun piti vain lainata.. Mutta sitten kirjastossa hetken aikaa hämmästeltyäni, tuli minulta harmaa tukkainen, pyöreä lasinen, pienellä äänellä puhuva nainen kysymään tarvitsenko apua.

Kysyin, missä olisi rakkauskirjoja, ja Norah Robertsia. Nainen näytti oikein iloiselta, ja lupasi kiikuttaa minulle muutaman kirjan näytille. Hän toi minulle kolme kirjaa, yhden Robertsilta, sen olin tosin lukenut jo suomessa, ja pari tuntematonta. Päätin jo ottaa yhden niistä, kun nainen kipitti hakemaan minulle lisää kirjoja, ja hän toi minulle The Notebook kirjan. Ah, en ollut pysyä pöksyissä. Rakastin sitä elokuvana, joten totta kai halusin myös sen kirjana. Olin siis ottamassa kahta kirjaa, kun kysyin, että olisiko täällä The Notebook elokuvaa. Nainen lähti totta kai näyttämään minulle sitä, ja vinkkasi samalla, että voin ottaa kaksi elokuvaa ilmaiseksi, kun minulla on kaksi kirjaa (Täällä elokuvan lainaus maksaa 1 dollarin). No nainen antoi minulle kyseisen elokuvan ja etti kaupan päälle elokuvan Sleepless in seattle, ja sanoi että ihan varmasti sinä tykkäät tästä, jos tykkään romantiikasta. No en tietenkään kieltäytynyt, ihan mielenkiinnosta taidan haluta katsoakin sen elokuvan. Mutta sitten kirjastontäti bongasi vielä yhden DVD:n, The Sisterhood of the Traveling Pants, ja sanoi että "sinä aivan varmasti tykkäisit tästä elokuvasta". No yritäppä siinä olla että no joo.. Ei taida olla ihan minun tyylinen elokuva, joten lainasin senkin. Sitten nainen sanoo, että lainaa kolmaskin kirja, niin saat tämänkin elokuvan ilmaiseksi. Hän tyrkkää minulle saman elokuvan kirjan ja katsoo minua oikein onnellisena, että on saanut opastaa vähän pihalla olevaa Suomi-tyttöä. No.. Oli mukava tehdä jonkun päivä mukavaksi, vaikken lukisikaan kyseistä kirjaa. Ehkä katson elokuvan, ja mietin sitten, onko kirja luettava vai ei. The Notebookin aloitin, ja tuntuu jo nyt että se on luettava heti!!

"I am nothing special, of this I am sure. I am a common man with common thoughts and I've led a common life. There are no monuments dedicated to me and my name will soon bo forgotten, but I've loved another with all my heart and soul, and to me, this has always been enough." 

" "Damn," she whispered, "what am I doing here? I shouldn't be here. There's no reason for it," but once she said it she knew it wasn't true. There was something here. If nothing else, she would have her answer" 
The Notebook 

En tiedä, mutta tuo jälkimmäinen lausahdus kiinnitti minut tähän kirjaan, ja nyt tiedän, että tulen rakastamaan sitä, niin kuin elokuvaakin. Miksi en lukenut tätä kirjaa koskaan Suomessa? Ehkä minun kohtalo sanoi, että se pitää lukea englanniksi, tämä kirja on kaunista luettavaa.

Ehkä Sleepless in Seattle ei ole ihan minun elokuva,

mutta eikö se käy jo klassikosta? 

Suomalaisia herkkuja :)

Eilen posti toi minulle iloisen "yllätyksen", kun äiti oli laittanut minulle kahden kilon paketin :) Ei se nyt ihan täysin ollut yllätys, mutta oli siellä muutama asia, mitä en tiennyt. Paketista löytyi kaksi pussia Panttereita (aaaaaaah.....) ja kaksi pussia salmiakkia (toisen ahmin jo!), kolme lehteä, Cosmopolitan, MeNaiset (jonka jatkiksen lopun haluaisin lukea) ja Annan. Siellä oli myös Nora Robertsin kirja, mm, reseptejä ja väriraesokeria pulliin! Sekä lapsille tietysti muumeja. Ihanaa!
Jos minä nyt saisin itsekin aikaiseksi lähetettyä täältä pakettia.. Olin niin onnellinen eilen, kun sain syödä "pitkästä" aikaa salmiakkia, vaikken suomessa niin paljon välitäkkään kun panttereista, joita yritän säästellä todelliseen hätään.. Tulee varmaan tänä iltana se "todellinen hätä".. Sais tulla useammin tommosia vinkkejä, ja seuraavaan pakettiin voisi tulla (äiti nyt korvat kuulolle!!)
- Villasukat ja lapaset
- Aarrearkku, Ässä mix ja Pantteri karkkeja.. mm. Oikeastaan ikävöin kaikkea Fazeria, täällä on pahaa karkkia :( ja Geishaa.. mm :)

Tänään sitten rohkaistuin, ja tein pullia. Aluksi kaikki meni hyvin, mutta sitten huomasin, ettei taikina kohoa ollenkaan, vaikka oli ollut jo puolituntia kohoamassa. Annoin taikinan kohota lisää ja skypettelin äidille, ja huomasin sitten että hiiva on vanhaa. Kirosin jo, etten leivo enää I_K_I_N_Ä, mutta myöhemmin Nina sanoi ettei se mitään vanhaa ole.. Tiedä sitten, mutta kyllä pullat vöhön kohosi uunissa. Pitäisi opetella käyttämään uunia, sillä pullista tuli ehkä vähän kuivakoita, eikä se voi sulanut pullaan, niinkuin olisi pitänyt? mutta oli ne ihan hyviä, vaikka olikin vähän liian kova pohja.. Kyllä se tästä.. Ehkä, jos vielä uskaltaudun tekee uudestaan pidän vähemmän aikaa, tai jotain ja jätän ne vaaleammaksi :)

En voi sanoa kauhean kauniiksi pulliksi..
Mutta on ne nyt ihan siedettäviä :)

Step Up Revolution

.. On aivan mahtava elokuva! Onneksi nielin ylpeyteni ja lähdin katsomaan kyseistä elokuvaa, vaikka jouduinkin menemään yksikseni. 3D toimi hyvin elokuvassa, ja vaikka ensin ajattelin että, no, onhan tämä hyvä, muttei yhtä hyvä kuin edelliset. Jouduin kylläkin nielemään sanani, sillä elokuva oli kaikkeudessaan ihan yhtä hyvä kuin muutkin Step Upit. Tanssi on vain jotain niin uskomatonta ja kaunista, että en kestä!

 

Kun tulin elokuvista ulos, eksyin. Totta kai (Tohelo ja torvelo...).. Menin siis yllättäen väärästä ovesta, ja koska siinä pirun ostoskeskuksessa pitää olla niin monta ovea, en löytänyt autoa. No, tietysti minä hoksasin, että ainiin, se on sillä toisella ovella, ja porhalsin sisään takaisin, että kierrän rakennuksen sisällä.

Päästyäni oikealle ovelle, kappas.. Ovi oli jo lukossa. Ei voi olla totta, nielen jo vähän itkua ja kipitän takaisin ovelle mistä tulin, ja.. Sekin on lukossa. Olen jo aaaivan paniikissa, Nina ei vastaa puhelimeen ja en pääse mistään pihalle, ja auto on eripuolella rakennusta (kai). En näe sisällä enää ketään, ja juoksen rakennusta ympäriinsä että löytäisin edes jonkun. Sitten näen vartian ja nyyhkytän hänelle (tuskin kuuli, oli toisessa kerroksessa ja ääneni väpätti) "How I get out?" tai jotain. En välittänyt enää että meneekö se oikein, halusin vain pihalle. Vartija tuli alas, ja kerroin missä autoni on, ja hän lähti viemään minua ovelle. Välillä hän katsoi taakseen, kuin miettien että kohta se saa jonkun paniikki kohtauksen tai alkaa itkemään. Raukka ois ollu varmaan itsekin paniikissa sitten. Se vie minut sille ovelle, mistä pääsisin auton luo, menee sivuovelle, painaa kahvasta, ja.. ovi aukeaa.. Eli olisin päässyt ulos, jos olisin kokeillut oikeaa ovea. Voi elämä, ei ole ikinä nolottanut niin paljon. Nyt jo ehkä vähän naurattaa..

mutta.. katsokaa se leffa !

Eläimellistä elämää :)

Ajattelin vähän laittaa tähän postaukseen kuvia tämän huushollin eläimistä, jotka ovat aivan ihanan valloittavia.
Viime viikolla meille tuli uusi perheenjäsen, Meibel, 5kk. Meibel on luultavasti amerikanbitbullterrierin ja bulldogin sekoitus, se tosin näyttää enemmän amerikanbitbullterrieriltä. Mabel on todella ihana, se haluaisi vain pusutella ja halailla ja olla lähellä koko ajan, mutta valitettavasti se ei tiedä painavansa reippaasti yli 20 kiloa ja se ei osaa myöskään yhtään rajoittaa villeyttään ulos, vaan sisällä saa koko ajan huudella sen perään.. James on onneksi ottanut sen ihan hyvin vastaan, mutta kissat taas on vain sähisseet ja juokseet karkuun..
Mutta meidän tytsy ei osaakaan kulkea hihnassa, vaan lenkkeily sen kanssa on aivan todella... no. Vaikeaa.. Se tuntuu pelkäävän ihan kaikkea, ja yrittää koko ajan päästä makailemaan jonnekin.
 Mutta kyllä me siitä vielä koira koulitaan, jos se pystyy jäämään :)

Kuten edellisestä tekstistä näitte, minua yllättäen kiusaavat täällä muutkin kuin kaksi hölmöä koiraa, nimittäin kaksi mielettömän ihmeellistä kissaa.. Linus ja Abe. Abe kiusaa minua aamuisin yrittämällä syödä minun aamiaismurot ja puremalla minua varpaista. Ensin se huijaa minut lähelleen kehräämällä ja olemalla oikein suloinen ja töttöröö, kohta se narskauttaa rotan tappo hampaansa varpaaseeni. GRR.
Linus taas kiusaa minua yleensä öisin, se alkaa maukumaan oven takana niin kauan että päästän sen sisään. Linus on yleensä ollut kiltimpi, läheiseen yöhön asti. Sen jälkeen olen pitänyt kissat visusti suljettuna kodinhoitohuoneeseen..

Linus on oranssi, ja Abe on harmaa. Onhan ne nukkuessaan suloisia.. (ps. Isä huomaatko hienot kuvakulmat ;))
Viimeisenä, muttei lainkaan vähäisempänä tulee minun ihana James, joka on ehkä niin minun hanipöömussukkani, ettei kukaan voi sitä kieltää :) Olin tänään niin ylpeä pikkuisestani, kun käytiin perinteinen lenkkimme, kiertämässä Winnetkan keskusta, ja se ei haukkunut ollenkaan koirille vaan haisteli ihan hyvillään! En olisi millään uskonut, mutta kyllä tuosta rämppänästä on johonkin. Se vain nukkuu minun vieressäni ja päivälläkin se haluaa tulla välillä kainaloon. RAKASTAN.

Rakastan kyllä olla täällä, rakastan näitä taloja, joiden ympäröimänä olen <3 Suomessa nämä olisi varmaan jotain kartanoita, voihan ne toki olla täälläkin. Jonkinlaisia..

Yöllisiä hetkiä

Kerron tässä muutamalla sanalla edellisestä yöstä, joka ei ollut ehkä kaikista mieluisin.
Menin normaalisti nukkumaan, Jamesin kanssa. Sitten oven takaa alkoi kuulua "miau, mouurr, miaaau", ja ajattelin, että vitut, en ota sisälle! Sitten kuuluu oven takaa, kun joku kaapii ovea (meidän kissoilla ei ole kynsiä, onneksi!), niin pitkään, että minulla menee hermot, ja päästän Linuksen sisään. Ekaksi se ryntää "raapimaan" sänkyäni, katsoen minua tiiviisti silmiin.
Sen jälkeen Linus hyppää sänkyyn, ja Jamesin murinan saattelemana änkeytyy selkäni taakse tyynylle, josta katsoo minua silmät pyöreinä. Annan kissan olla siellä, en jaksa ruveta vielä taistelemaan.
Mutta kun sammutan valot, Linus alkaa leikkiä ensin hiuksillani, sitten korvallani, ja kohta se kohoaa niin, että voi katsoa minua silmiin ja läimäyttää pehmeällä tassullaan minua poskelle. Kissa lentää läjähtäen lattialle, josta katsoo minua loukkaantuneena.
Linus hyppää takaisin sängylleni, tulee päälleni ja alkaa tanssahdella selkäni päällä, MITÄ HITTOA, nyt jo raivostuttaa. Heitän kissan pihalle huoneesta, mutta se tönii ovea niin kauan että se aukeaa.
Linus raapii sänkyäni, mutta asettuu onneksi sitten. Tekikin jo tarpeeksi kiusaa.. :D

En löytänyt yksittäiskuvaa Linuksesta koneelta, kuva on vielä kamerassa, mutta kissa on tuo oranssi tuolla takana :)

Jotain pientä, ja turhaa :)

Kävin tänään Glencoen rannalla, kun aamu oli niin kuuma. Tosin rannalla tuuli kovasti, ja aallot olivat järkyttävän kokoisia!! Monesti ne veivät kokonaan veden alle, ja sen jälkeen tuntui, kuin olisi hukkunut. Kuitenkin silloin, kun ei ollut aaltoja, vettä oli alle rintojen. Phuuh. Tavallaan se oli huisia, ja tavallaan taas.. Kamalaa!
Ranta oli ihan täynnä, kun oli niin kuuma päivä, oli itsestäkin ihana vain maata siellä, kun lämpö hiveli ihoa. aah, ei ihan Suomessa ole tällaisia lämpöjä.
Mutta sitten pilvet tulivat, ja ihmiset alkoivat lipua pois rannalta kimpsuineen ja kampsuineen, minä mukaan lukien. Kävin matkalla kotiin hakemassa juustopitsan, se on ihan älyttömän hyvää täällä, ja ne laittaa reunoille jotain jännää makua, että viitsin nekin syödä!

Sitten alkoi kamala ukkonen, inhoan tätä :( Ei Suomessa ole tällaisia ukkosia, hyi elämä! Inhottaa olla yksin kotona, vaikka onkin kaksi koiraa turvana. Mukamas.