Okei, ehkä olen vähän ylireagoinut tätä kauheutta.. Ainakin nyt kun ajattelee, kun sain viisumi asiat kuntoon, onneksi! Mutta aika viime tipassa se oli, päiviä oli enää kolme mistä valita ennen reissuun lähtemistä.
Minun tuurillani päivä sattui juuri keskiviikolle, ja perjantaiksi pitää palata kouluun tenttiin. Ei siis tule pidempään Helsinki reissua, valitettavasti. Plussana tietysti, että äiti lähtee mukaan shoppailemaan kaikkea mitä tarvitsen amerikkaan ;)
Viisumin haussa oli kyllä hurjan mielenkiintoisia kysymyksiä, kuten "Oletko terroristi?" "Oletko tehnyt ihmiskauppaa?" Näissä asioissa ei ehkä kannata ruveta vitsailemaan, joten ahkerasti ruksattiin no-painiketta :)
Nyt alkaa jo vähän jännittää, ei ole enää edes paljon mitä pitäisi saada tehdyksi! Enää kansainvälinen ajokortti, ja tehtävät, mitkä pitää tehdä New Yorkkiin :P
Onneksi tätä jännitystä on estämässä vielä tuleva anatomian tentti sekä matikan kokeet. Tänään tehtiinkin pihalla, ihanassa aurinkoisessa kelissä, matikan tehtäviä. Äitin kanssa pohdittiin, ja isä pyhähteli meidän typeryydelle. Saa nähdä miten käy kokeessa, missä kaikki pitää mennä oiken, miksei nämä voi olla paritenttejä!
Anatomiassa taas ihanat luut ja lihakset, kauhistuttaakin ajatus lukemisesta. Mistä saisi puhtia vielä lukemiseen?
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Itkua ja hampaan kiristystä.
Joskus on niitä päiviä, kun tekee mieli vain mennä sänkyyn peiton alle ja itkeä. Tämä päivä tuntuu täsmälleen sellaiselta. Eilen nimittäin selvisi, ettei viisumihakemus etene ennen kuin saan digitaalisena passi kuvan itsestäni, ja miten minä sen tähän hätään saan, kun koulupäivät on pitkiä? Viisumilla on kaiken lisäksi todella kiire, aika pitäisi saada mahd. nopeasti, että ehdin lähtemään ajoissa. Mikäli en saa viisumia kahta viikkoa ennen lähtöä, en tiedä mitä tapahtuu.
Kaiken lisäksi mielen päällä on muitakin asioita, saanko asunnolleni alivuokralaisen ja miten hitossa minä saan oikean verran rahaa kelalta kesäkuun opinnoille, kun siellä sanotaan että tuet loppuvat toukokuun viimeiseen päivään, ja koulu loppuu vasta 18 päivä?
Huomenna olisi YIT:n tentti, ja tuntuu etten ole lukenut ollenkaan tarpeeksi, vaikka käsitellään yksinkertaisia asioita. Kuitenkin siellä on poimittu ne asiat mitä en ymmärrä. Ja tulevissa YIT:n laskukokeissa.. Miten huonomatikkapää voi saada ne läpi? En tiedä, mutta joskus tekisi mieli lopettaa kaikki, perua Amerikkaan lähtö, lopettaa koulu ja jäädä työttömäksi kotiin lukemaan hömppää ja kuvittelemaan että elämä olisi helppoa.
Onneksi aurinko paistaa ja elämä ei tähän kaadu, vaikka nyt tuntuukin siltä. Mutta sanotaanko, ei tämä lähteminen ole niin yksinkertaista kuin sitä sinisilmäisenä infossa ajatteli..
http://www.youtube.com/watch?v=ChkCSkHjVxI&ob=av2e
Syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu
Siivet liian suuret tähän häkkiin ja se minua ahdistaa, näin se
Maailma keinuttaa omaa lastaan
On siis täysin turha olettaa, et muutosta olisi luvassa
Vaikka koittanut olen antaa aikaa
Vie mut pois tahdon paikkaan jossa hengähtää
Ei riitä vain että sulkee silmänsä kaiken keskellä
Vie pois, polta siltani kadota jälkeni, tämä kaupunki vaatinut on
Osansa, nyt mun on pakko lähteä
Sillä kuule mun huudot kun jää heikko pettää, en halua paeta
Todellisuutta, ainoastaan hengittää, ainoastaan hengittää, ainoastaan
hengittää, hengittää
Sanat nyt eivät ole ehkä tähän oikeat, mutta tämän biisin "asenne" on tällä hetkellä oikea.
Kaiken lisäksi mielen päällä on muitakin asioita, saanko asunnolleni alivuokralaisen ja miten hitossa minä saan oikean verran rahaa kelalta kesäkuun opinnoille, kun siellä sanotaan että tuet loppuvat toukokuun viimeiseen päivään, ja koulu loppuu vasta 18 päivä?
Huomenna olisi YIT:n tentti, ja tuntuu etten ole lukenut ollenkaan tarpeeksi, vaikka käsitellään yksinkertaisia asioita. Kuitenkin siellä on poimittu ne asiat mitä en ymmärrä. Ja tulevissa YIT:n laskukokeissa.. Miten huonomatikkapää voi saada ne läpi? En tiedä, mutta joskus tekisi mieli lopettaa kaikki, perua Amerikkaan lähtö, lopettaa koulu ja jäädä työttömäksi kotiin lukemaan hömppää ja kuvittelemaan että elämä olisi helppoa.
Onneksi aurinko paistaa ja elämä ei tähän kaadu, vaikka nyt tuntuukin siltä. Mutta sanotaanko, ei tämä lähteminen ole niin yksinkertaista kuin sitä sinisilmäisenä infossa ajatteli..
http://www.youtube.com/watch?v=ChkCSkHjVxI&ob=av2e
Syvä huokaus hiljaisuuden rikkoo, sanat tahtomattaan uupuu
Siivet liian suuret tähän häkkiin ja se minua ahdistaa, näin se
Maailma keinuttaa omaa lastaan
On siis täysin turha olettaa, et muutosta olisi luvassa
Vaikka koittanut olen antaa aikaa
Vie mut pois tahdon paikkaan jossa hengähtää
Ei riitä vain että sulkee silmänsä kaiken keskellä
Vie pois, polta siltani kadota jälkeni, tämä kaupunki vaatinut on
Osansa, nyt mun on pakko lähteä
Sillä kuule mun huudot kun jää heikko pettää, en halua paeta
Todellisuutta, ainoastaan hengittää, ainoastaan hengittää, ainoastaan
hengittää, hengittää
Sanat nyt eivät ole ehkä tähän oikeat, mutta tämän biisin "asenne" on tällä hetkellä oikea.
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
Viisumi paniikkia.
Viime viikolla kolahti postilaatikossa viisumin hakemiseen ohjeet, ja itkuhan siinä melkein tuli, kun ei vaan voi ymmärtää että mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin pääsee ylipäätään hakemaan aikaa Helsinkiin. Pitää siis mennä erikseen koululle tulostelemaan jotain ihme papereita, mistä en ole edes varma, että ymmärränkö niitä. Olen jo muutamaan otteeseen sanonut äidille että "hitto vie, en lähde ollenkaan, täyttä paskaa tämmönen". Tekisi mieli vain luovuttaa, vaikka loppujen lopuksi minun pitää vain kirjoittaa koneella joitain kaavakkeita ja tehdä passikuvat.
Ehkä tämä tuntuu siksi niin vaikealta, koska en ollut koskaan uskonut todella pääseväni Usaan, vaikka haaveilinkin siitä. Eikä minua edes jännitä vielä mikään, stressaan vain kaikkea mahdollista, miten saan maksettua asunnon vuokran kun opintotuki loppuu jo toukokuussa, miten viimeiset tentit menevät, entä jos en osaakaan puhua enää englantia (se paniikki voi olla aiheellinen, välillä tulee tuskan hikeä kun pitää pähkäillä mitä mikäkin tarkoittaa!)
Pitäisi vaan rauhoittua, ja ajatella että kyllä tämä tästä. Eihän lähtöön ole kuin vasta puolitoista kuukautta. iik. (Älä nyt ala hyperventiloimaan siellä).
Olen yrittänyt viettää paljon aikaa ystävieni ja perheeni kanssa, mutta tuntuu silti että aika hupenee käsistä. Eihän se vuosi ole pitkä aika, mutta tuntuu että menetän liikaa aikaa perheeni kanssa. Jos jotain sattuukin kun olen poissa. En osaa ajatella mitään oikein positiivisesti vielä, toivon että asia muuttuu pian. Pelkään ehkä niin paljon kaikkea. Pelkään rokotuksia, joita saan tälläkin viikolla kaksi. Pelkään murhaajia ja raiskaajia Chicagon kaduilla. Ei tämän näin vaikeaa pitänyt olla.
Kaikki varmasti helpottuu, kunhan saan hoidettua viisumi-asiat kuntoon. Sitä ennen voin vain läimiä itseäni, etten mene nurkkaan piiloon!
Asiasta toiseen:
Kävin katsomassa ystäväni, siskoni ja hänen miehensä kanssa Depin uusimman elokuvan, Dark Shadow:n, ja voi että miten petyin! Elokuvan juoni oli aika kehno, ja näyttelijä suorituksetkaan eivät olleet hääppöisiä. Kadutti, että sinnekin meni kymmenen euroa. Elokuvan jälkeen eksyin vielä yhdelle baariin, jossa ensin soi bile-musiikki, ja seuraavaksi vanhat miehet lauloivat ihania iskelmälauluja! <3 Mutta kuka kumma soittaa keski-ikäisten paikassa bile-musiikkia? Tai Robinin frontside ollieta? Huh.
Ehkä tämä tuntuu siksi niin vaikealta, koska en ollut koskaan uskonut todella pääseväni Usaan, vaikka haaveilinkin siitä. Eikä minua edes jännitä vielä mikään, stressaan vain kaikkea mahdollista, miten saan maksettua asunnon vuokran kun opintotuki loppuu jo toukokuussa, miten viimeiset tentit menevät, entä jos en osaakaan puhua enää englantia (se paniikki voi olla aiheellinen, välillä tulee tuskan hikeä kun pitää pähkäillä mitä mikäkin tarkoittaa!)
Pitäisi vaan rauhoittua, ja ajatella että kyllä tämä tästä. Eihän lähtöön ole kuin vasta puolitoista kuukautta. iik. (Älä nyt ala hyperventiloimaan siellä).
Olen yrittänyt viettää paljon aikaa ystävieni ja perheeni kanssa, mutta tuntuu silti että aika hupenee käsistä. Eihän se vuosi ole pitkä aika, mutta tuntuu että menetän liikaa aikaa perheeni kanssa. Jos jotain sattuukin kun olen poissa. En osaa ajatella mitään oikein positiivisesti vielä, toivon että asia muuttuu pian. Pelkään ehkä niin paljon kaikkea. Pelkään rokotuksia, joita saan tälläkin viikolla kaksi. Pelkään murhaajia ja raiskaajia Chicagon kaduilla. Ei tämän näin vaikeaa pitänyt olla.
Kaikki varmasti helpottuu, kunhan saan hoidettua viisumi-asiat kuntoon. Sitä ennen voin vain läimiä itseäni, etten mene nurkkaan piiloon!
Asiasta toiseen:
Kävin katsomassa ystäväni, siskoni ja hänen miehensä kanssa Depin uusimman elokuvan, Dark Shadow:n, ja voi että miten petyin! Elokuvan juoni oli aika kehno, ja näyttelijä suorituksetkaan eivät olleet hääppöisiä. Kadutti, että sinnekin meni kymmenen euroa. Elokuvan jälkeen eksyin vielä yhdelle baariin, jossa ensin soi bile-musiikki, ja seuraavaksi vanhat miehet lauloivat ihania iskelmälauluja! <3 Mutta kuka kumma soittaa keski-ikäisten paikassa bile-musiikkia? Tai Robinin frontside ollieta? Huh.
perjantai 4. toukokuuta 2012
Herregyyd...
No, nyt tuli sitten vahvistuminen lähtöpäivästä, joka oli yllättävän nopeasti!
Koulu loppuu vasta juhannuksen tienoilla, ja 7.9 lähden New York:iin viikon kestävälle kurssille.Ei siinä hirveänä ehdi reissailla sukulaisissa, toivottavasti ehdin serkun häihin, jotka ovat juuri samana viikonloppuna kuin lähtöni on.. Nyt kyllä jännittää, kun tajuaa miten todellista lähteminen on. Viime keväänä soitin äidille haloo helsingin maailman toisella puolella-biisiä, ja melkein itseäkin itketti, vaikka lähtö ei ollut lähelläkään. Myös I coming home- kappale oli kovassa soitossa, kun ajattelin että sitä voisin soitella kotiin tullessa. Hah! Nyt voin sentään ihan oikeasti itkeä näille kappaleille, kun ei yhtäkkiä enää näekään ketään. Paljon kirjeitä, lahjoja ja postikortteja vain jakoon vuoden aikana.. :)
Stressaa, kuinka paljon on vielä tehtävää, rikosrekisteri ja lääkärintodistus pitää saada ja lähettää toimistolle.
HURJAA!
On ollut muutenkin aika vaikeaa aikaa, kun on ammattikorkean ensimmäiset tentit alkaneet. Keskiviikkona oli anatomian pari tentti, toivottavasti meni hyvin! :) Vielä olisi kaksi tenttiä jäljellä, hui..
Ps. osaako joku kertoa miten saan nämä tekstit näkymään peräkkäin?
Koulu loppuu vasta juhannuksen tienoilla, ja 7.9 lähden New York:iin viikon kestävälle kurssille.Ei siinä hirveänä ehdi reissailla sukulaisissa, toivottavasti ehdin serkun häihin, jotka ovat juuri samana viikonloppuna kuin lähtöni on.. Nyt kyllä jännittää, kun tajuaa miten todellista lähteminen on. Viime keväänä soitin äidille haloo helsingin maailman toisella puolella-biisiä, ja melkein itseäkin itketti, vaikka lähtö ei ollut lähelläkään. Myös I coming home- kappale oli kovassa soitossa, kun ajattelin että sitä voisin soitella kotiin tullessa. Hah! Nyt voin sentään ihan oikeasti itkeä näille kappaleille, kun ei yhtäkkiä enää näekään ketään. Paljon kirjeitä, lahjoja ja postikortteja vain jakoon vuoden aikana.. :)
Stressaa, kuinka paljon on vielä tehtävää, rikosrekisteri ja lääkärintodistus pitää saada ja lähettää toimistolle.
HURJAA!
On ollut muutenkin aika vaikeaa aikaa, kun on ammattikorkean ensimmäiset tentit alkaneet. Keskiviikkona oli anatomian pari tentti, toivottavasti meni hyvin! :) Vielä olisi kaksi tenttiä jäljellä, hui..
Ps. osaako joku kertoa miten saan nämä tekstit näkymään peräkkäin?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)