maanantai 22. lokakuuta 2012

Viimeinen postaus meren talta puolen

Nyt on sitten laukut pakattu. Ruumaan meneva painaa vahan yli 23 kiloa, ja mina niiin toivon, etta siita ei tarvitse maksaa.. Kasimatkatavaralaukku taas painaa paalle 8 kiloa. Jospa siitakaan ei tarvitsisi maksaa, tai joudun kiskomaan montaa takkia paalle.. Lentokentalle toppatakissa, ugeissa, painavimmissa (ja epamukavimmissa) farkuissa ja hupparissa. Ei luultavasti ainakaan ole kylma. Hyi, vahan alkaa jo jannittaa, varsinkin kun joudun menemaan kentalle yksin. Toivottavasti kaikki menee hyvin, enka itkea porskauta kentalla yksinaan. Inhoan lahtoja.

Mutta Suomi, taalta tullaan!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Sarkyneita unelmia

Valitettavasti kaikki ei aina mene, niin kuin toivoisi. Minun kohdallani niin kay valitettavan harvoin, ja olen siita surullinen. Tamakin reissu, jonka uskoin olevan vuoden pituinen, lyhenikin neljaan kuukauteen. Totta kai olen nauttinut taalla olosta, mutta olen ikavoinyt todella paljon myos Suomea. Ei sita voi ymmartaa, ennen kuin lahtee pois, miten hyva paikka Suomi oikeasti on. Sielta saa kuitenkin ruisleipaa!

Mutta anyway, lahto on jo ensiviikon maanantaina, ja tama tytto on Suomen mantereella tiistaina kello yksi. En tieda olisinko jaksanut olla taalla loppuun asti, odotin lahinna etta aiti ja isa tulee jouluna kaymaan. Olin jo aika poikki, joten ehka sille on syynsa, etta host-mom sanoi, ettei tahan pysty enaa 19-vuotias. Eika muukaan au pair, vaan nyt on otettava joku vanhempi nanny apuun. Itkut itkettyani tajusin asian valoisankin puolen. Voin paasta kotiin. Voin saada oikeaa ruokaa, paasta ystavien kanssa viettamaan iltaa, nakemaan sisarusten lapsia, jotka ovat niin rakkaita.

Kavin tietysti lapi viikon ajan, etta loytyisiko perheita, mutta mikaan ei kiinnostanut. Ei kiitos Californialle, siella on noussut pissat paanuppiin. Ei kiitos kolmelle pienelle lapselle. Ei kiitos kuudelle lapselle, jotka kaikki ovat kaksosia, 5-vuotiaat, seka 3-vuotiaat. Sita en tieda, miten tuo kaikki on mahdollista, mutta paiva paivalta minua vain ahdisti, vasytti ja stressasi enemman. Onneksi uskaltauduin kertomaan oloni LCC:lle, ennen kuin paloin ihan puhki. Nyt olen vain onnellinen etta paasen pois. En tosin ole onnellinen jos laukku painaa liikaa, ja joudun maksamaan monta sataa siita. Pelottaa, tuliaiset on ostamatta!

Annampa siis tassa vinkin. Jos mietit au pairiksi lahtoa, sinun taytyy tajuta, ettei se todellakaan ole pelkastaan lasten hoitoa. Siihen kuuluu yleensa myos siivoamista yms. Ei ole ruusuilla tanssimista hoitaa toisen lapsia ja oppia toisen talon saannoille. Totta kai au pairina olossa on omat plussansa, mutta minulle Amerikka ei ehka ollut oikea paikka.

Mita olen kaivannut..
Pienta vertailua

SUOMI
- RUISLEIPA!!
- Karjalanpaisti
- Karjalanpiirakat
- Terveellisempi ruoka, yleensa ottaen
- Baariin 18 v!
- Autokortti vasta 16v, hyva juttu.
- Ruokakaupat loytyy joka kaupungista, ei tarvitse ajaa 15 min
- Oikean makuinen maito, liha ja mustikka. Seka vanilja jaatelo..
- KAIKKI KARKIT!!
- Vessanpontot!! Taalla ne menee heti tukkoon..
- Vesi on pahaa u_u
Miinuksena ehka epasosiaalisuus, mika tosin kay minulle erittain hyvin..

AMERIKKA
- Hienot autot!
- Poliiseilla mustangeja!
- Rikkaiden ihmisten talot
- Sekarotuiset koirat on taalla tos sopoja
- Maidot kestaa pidempaan ja on noin 4 kilon potikoissa
- Isot parkkipaikat
- Taalta saa roskaruokaa mista vaan..
- Panda-ruokapaikka :)

Miinuksena varsinkin, etta baariin paasee vasta 21 v, ja nuorille ei ole pahemmin paikkoja minne menna.

Kylla tama tasta. Elama ottaa ja se antaa :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Siskojen viikko

Maikku tuli tänne viimeviikon torstaina, ja on ollu kyllä ihan mahtavaa! :) vaikka tottakai sitä ollaankin vähän kiukuteltu omalle siskokullalle, mutta kiltistihän tässä ollaan oltukin jo 3 kuukautta. Maikku ei tietenkään saanut minuun minkäänlaista yhteyttä lentokentältä, ja sai vielä huutavan kiinalaisen penkomaan sen laukkuja tullissa, mutta onneksi selvisi taksille asti ja jopa oikealle kadulle, ja oikean talon eteen, ja satuin vielä näkemään ikkunasta, että taksi tuli! Sieltä se tuli pihalle, tukka pörrössä, minun villapaita päällä ja tippiä maksamatta. Maikku the suomalainen kysyi pitääkö maksaa tippiä.. No, jos ensikerralla sitten ;)
Lähdimme samantien hakemaan pitsaa, ja vielä käymään lenkilläkin, vaikka vähän sataa tihuttikin. Maikku oli kyllä ihan kummissaan kaikista taloista.. Olinhan minäkin, aluksi :)
Perjantaina menimme shoppailemaan Northbrookin ostoskeskukseen, ja löydettiinkin ihan mukavia juttuja sieltä ;)


Lauantaina lähdettiin tietysti Chicago Downtowniin, ja kunhan kierreltiin, leikittiin pavulla ja käytiin Chicago-kaupoissa. Ihan mukavaa oli, vaikka ilma taisikin olla aivan jäätävä! Äidin lähettämät lapaset ja kaulahuivi tuli heti tarpeeseen, ja onneksi sain myös super ihanat villasukat, I love my mom :). Kaikinpuolin meillä oli hauska kokemus se päivä, ja kaikenlisäksi Niina soitti, että lähdettekö "kotibileisiin". No tottakai, vaikka eihän sitä voisikaan mitään juoda, kun ajaa. En tosin ajatellut, että me lähdettiin tosi kauaksi, ja minä ajoin! Pientä paniikkia ilmassa?` Mutta ei ne mitkään kotibileet olleetkaan, vaan hallissa! Siellä oli dj, ja ne oli alkoholittomat bileet (mikä on aika kummaa, kun siellä oli huone vesipiipulle??). Me siellä tanssittiin, vaikka musiikki oli todella outoa. Heh.
Onneksi päästiin kotiinkin asti turvassa, vaikka olikin todella myöhä.. : )






Sunnuntaina käveltiin Chicagosta Clybourniin, ja oltiin taas niin väsyneitä. Ei ole meidän pikkusuomalaisten jaloille luotu tuommoista reissua! Maanantai otettiin siis ihan rennosti, ja käytiin Glencoen rannalla, kaakaolla, ja katsottiin Härmä elokuva, mistä minulle kylläkin tuli vain paha mieli!
Tiistaina mentiin old orchardiin shoppailemaan, ja sieltä mukaan tarttuikin 174 dollarin talvitakki, ihana tennispelaajan hame alle kympillä ja vicistä ihanat bears yogahousut ja urheiluliivit.. hih! :) Mutta kannatti!  Käytiin myös syömässä ihanat hampurilaisateriat, ja tarjoilija flirttaili meille tipin toivossa :) Minuun se iski, maikkuun ei niinkään ;)
Tänään sitten lähdettiin vielä eläintarhaan... Se on clybournissa, ja sinne jo käveltiin aika pitkään. En tiedä mikä idea siinäkin loppusessaan oli, nähtiin me muutama söpö otus. Mutta oltiiiiin niiiiiiin väsyneitä kun käveltiin Chicagoon.. Huh!
Mutta vielä on muutama päivä jäljellä. Ja hei. tässä halloween taloja !!





Täällä on ollut myös todella kaunis ruska, ei ihan suomessa ole samanlaista :) Ja samalla ehkä myös kokkailu kuvia.. ;)





tiistai 2. lokakuuta 2012

Bändi-ilta Chicagossa!

Eilen oli aiiivan mahtava ilta, kun päätettiin lähteä yhteen baariin, missä eilen jostain syystä oli k18. Tietenkään siellä ei saanut juoda alle 21-vuotiaat, mutta ei se nyt niin maanantai iltana haitannutkaan, ja lähdimmehän me sinne ihan vain bändejä kuuntelemaan. Aluksi siellä soitti joku Niinan tuttavan bändi lämppärinä, joka oli ihan hauskaa rokahtavaa musiikkia. Sitten tuli toinen lämppäri, jota tosiaan luulin pääsoittajaksi, mutta aaaah... Rakastuin! Find Vienna! Aivan uskomattoman näköisiä soittajia, ja mikä ääni! Ja ne kappaleetkin oli tosi hyviä, ainakin livenä :) Sainpa jopa kitaristilta, joka istui meidän pöydässä, nimmarin rintaan ja yläfemmat kaupan päälle! Ja juteltiinkin vähän, heh. Oli mukavaa! Ja vielä viimeisillä sekunneilla sain kiinni kuuman laulajan, jolta pyysin myös nimmarin ja esittäydyimme, ja vaikken kuullutkaan hänen nimeään niin voi elämä! En kestä tätä elämää täällä!
Ei me ehditty pääesiintyjää kuunnella kun yksi kokonainen biisi, kun piti jo lähteä, autosta meinasi loppua aika, ja olihan se jo suht myöhäkin arki-illaksi. Päähän tietysti sattui kamalasti, mutta olin ihan pilvissä! :)

Siihen nähden, että me tultiin melkein tunti myöhässä paikalle, johtuen laittautumisesta ja yllättävästä moottoritien ruuhkasta, ehdimme viettää aivan upean illan. Hihhih. Nyt tietysti koskee päähän.. mutta oli se sen arvoista. Mm.