Siis ihan oikeasti, pelkkää itkua. Miten minusta voi ikinä tulla sairaanhoitaja, kun olen näin h*lvetin paska ihan kaikessa? Lääkelaskut meni läpi kolmannella yrityksellä. Tunti suunnitelma muuttui ainakin minun kohdallani 9 lähitunnista 40 itsenäiseen opiskelutuntiin. Vähintään. Ruotsista jäi mieleen blygbläpit, mitä kokeessa ei tietenkään kysytty. Jos joku välttämättä haluaa katsoa mitä se tarkoittaa, voi ehkä ymmärtääkin syyn.
Oikeasti, juuri nyt, minun pitäisi lukea Anatomiaa ja fysiologiaa. Koe on ensiviikon keskiviikkona, eli aika ei riitä millään. Tekstiä on ihan kauheasti, ja pieni paniikin- ja migreeninpoikanen möyrii sisuskalujani. Sitä ennen tiistaina on lääkehoidon perusteitten tentti, ja voi hyvä luoja sentään. Voiko ihminen olla näin väsynyt? Kun mikään ei oikeasti kiinnosta, vaikka tietää että tämä on sitä, mitä haluaa elämällään tehdä. Olla jotakin. Voiko se olla mahdollista?
Mutta kuten näkyy, on minun elämässäni ilon aiheitakin. Yksi niistä on minun kaunis Unnani, jonka sain kesäkuun alussa. Mimmi on jo 7kk vanha ja aivan uskomattoman ihana luonteeltaan. Omatuntoa soimaa, ettei hän ole ehkä saanut tarpeeksi huomiota minkä olen halunnut antaa. Typerät kokeet.
Ja toisekseen, koulussa pääsee myös tekemään kaikkea kivaa. Ottamaan laskimoverennäytteenottoa (!!) ja pistelemään vähän sinne sun tänne! Se on kyllä aina huikeaa, jännää ja kikatettavaa. Eli jos näistä kokeista selvitään, hyvillä mielillä ensimmäiseen harjoitteluun! Toivotaan, että siellä menee kaikki hyvin ja pääsee mahdollisimman paljon tekemään kaikkea.. Mutta nyt. Ehkä. Jos lukemaan tentteihin!