tiistai 11. joulukuuta 2012

Lapin uskomattomia elämyksiä!

Täällä sitä ollaan, neljättä viikkoa!
Ja se alkaa kyllä jo näkyä jokaisessa asiassa, mitä tekee.. Täällä on osittain erittäin raskasta, kylmiä päiviä, 14 tunnin työpäiviä, vittumaisia poroja ja kimppakämpän ongelmat. Mutta kuitenkin täältä löytyy niitä kivojakin puolia, mitä pitäisi aina yrittää muistella. Esimerkiksi, saan puhua paljon englantia, ja olen tutustunut moneen englantilaiseen, irlantilaiseen, australialaiseen... Onkohan niitä vielä muita? Olen varmaan täällä ollessani puhunut enemmän englantia kuin amerikassa ollessani!

Jos vaikka aloitan alusta, ja kerron, mitä muistan.

Ensimmäisenä päivänä, kun mentiin töihin (18km päähän! Miksi kaikki on niin kaukana??), lähdettiin ensimmäisenä etsimään kadonnutta Eetu-poroa, joka me valitettavasti löydettiinkin.. Nyljettynä joen rannalta, joku eläin oli päässyt aidasta läpi ja syönyt 2,5 tonnin ajoporon melkein kokonaan. Siinä sitä katseltiin, ja voin kyllä sanoa, että oksennus meinasi muutaman kerran yllättää.. Varsinkin siinä vaiheessa kun pojat alkoivat sahata Eetu vainaalta aivoja poikki, jotta he saisivat sarvet. Loppujen lopuksi pomo sahasi itseltään pikkurillin luuhun asti, mutta he saivat kuin saivatkin sarvet otettua, poron rekeen ja vietyä sen "porojen hautuumaalle", mitä en halua tietää missä se on. Eli päivä ei alkanut mitenkään hirveän valoisasti, vaikka vastassa olikin maailman suloisimpia pikku vasoja.
  Laitoimme muutaman poron reen eteen, ja lähdimme harjoittamaan ajelua, mikä ei ollutkaan niin yksinkertaista. Ei ihmekkään, kun poroja ei oltu ajettu ennen kuin minä tulin paikalle.. Porot hyppivät penkkoihin ja sinne minne ei todellakaan olisi pitänyt, kuten risteykseen, mistä ne oli erittäin vaikea kääntää.. Siinä saatiin tinen poro aisojen väärälle puolelle, ja ite piti mennä pitämään edessä olevaa poroa, ettei se karkaa.. Eihän siitä mitään tullut, kun pelotti niin perkeleesti ne hitonmoiset sarvet, ja hullu katse. Onneksi loppujen lopuksi kaikki taisi mennä hyvin, ja seuraavana päivänä saatiin jo lisämiehitystä. Porot alkoivat talttua ja siinä vaiheessa kun porofarmi alkoi, kaikki meni suhteellisen mutkattomasti.

Minua tietysti jännitti ihan kamalasti kaikki se englannin puhuminen, sillä minut oltiin laitettu puhumaan poroista turisteille kotaan. Esitelmää rustasinkin puhelimen välityksellä isän kanssa monta tuntia, ja meinasihan siinä luovutus tulla jo siinä vaiheessa. Onneksi turistit olivat kuitenkin ymmärtäväisiä ja auttoivat minua, mikäli ymmärsivät mitä puhuin.

Mutta sitten Marjavaaran ensimmäinen päivä.. Meillä oli ihan hullu poro, jotka sekosivat heti tonttujen kiljumisesta.. Ne lähtivät juoksemaan heti kun eräs vaalea tonttu tuli huutelemaan ja muutaman kerran saatiin kyllä kynsin ja hampain pidellä niitä. Työkaveri jäi Rudolphin alle, minä sain sarvesta takamukseen ja ahh mikä päivä! Onneksi me päästiin vaihtamaan porot, mutta illalla nekin tulivat pelokkaiksi pimennettyä. Jaakoppi loikkasi rekeen, kun Kalppinaama jarrutti niin äkkiä, ja reessä oleva lapsi vain kiljui. Meinas kyllä tehä mieli itsekin kiljua.. Varsinkin, kun Joulupukki oli kamalassa jurrissa, ja lauloi ja tanssi siellä.. Mikä on normaalia..
Muuten Marjavaara päivät ovat sujuneet, tutustuin siellä Ianiin, jonka kanssa oli mukava jutella kaikenlaista siinä nuotiolla istuessa :)

Kolmas paikka oli Milinmajat, mikä sekin oli ihan uskomaton.. Sinne asiakkaat tulevat päiväksi, lentävät aamulla ja illalla takaisin englantiin. Siellä oli aivan uskomattoman vihaista porukkaa, kun lennot olivat kaksi tuntia myöhässä, joulupukki oli englantilainen, ja kaikki piti tehdä hirveällä kiireellä. Ulkona oli - 30, joten kaikki lapset itkivät.

Mutta kyllähän tämä tästä. Muutaman kerran on tullut nähtyä revontulet.. Lappi on kaunis paikka, mutta työskentely täällä on jokseenkin raskasta!