lauantai 26. lokakuuta 2013

Hiljaisuus

Hiljaisuutta on jatkunut jo hetken, johtuen ehkä siitä, että elämässä on ollut hitusen kiireitä. Tai jos niitä kiireiksi voi sanoa. Keväällä nyt tuntui, ettei ole enää mitään kirjoitettavaa. Kävin minä Englannissa, Roomassa. Mutta ei mitään poikkitieteellistä. Ehkä nyt.. Tosin ihan omalla mantereella minä olen. Suomessa, Joensuussa. Aivan jumissa. Koulun kanssa ja muutenkin. Onhan se ollut ihan kivaa, kunnes tuli tämä tenttirupeama. Hirveää tuskaa. Väsymystä ja itkua.
Siis ihan oikeasti, pelkkää itkua. Miten minusta voi ikinä tulla sairaanhoitaja, kun olen näin h*lvetin paska ihan kaikessa? Lääkelaskut meni läpi kolmannella yrityksellä. Tunti suunnitelma muuttui ainakin minun kohdallani 9 lähitunnista 40 itsenäiseen opiskelutuntiin. Vähintään. Ruotsista jäi mieleen blygbläpit, mitä kokeessa ei tietenkään kysytty. Jos joku välttämättä haluaa katsoa mitä se tarkoittaa, voi ehkä ymmärtääkin syyn.
Oikeasti, juuri nyt, minun pitäisi lukea Anatomiaa ja fysiologiaa. Koe on ensiviikon keskiviikkona, eli aika ei riitä millään. Tekstiä on ihan kauheasti, ja pieni paniikin- ja migreeninpoikanen möyrii sisuskalujani. Sitä ennen tiistaina on lääkehoidon perusteitten tentti, ja voi hyvä luoja sentään. Voiko ihminen olla näin väsynyt? Kun mikään ei oikeasti kiinnosta, vaikka tietää että tämä on sitä, mitä haluaa elämällään tehdä. Olla jotakin. Voiko se olla mahdollista?




Mutta kuten näkyy, on minun elämässäni ilon aiheitakin. Yksi niistä on minun kaunis Unnani, jonka sain kesäkuun alussa. Mimmi on jo 7kk vanha ja aivan uskomattoman ihana luonteeltaan. Omatuntoa soimaa, ettei hän ole ehkä saanut tarpeeksi huomiota minkä olen halunnut antaa. Typerät kokeet.

Ja toisekseen, koulussa pääsee myös tekemään kaikkea kivaa. Ottamaan laskimoverennäytteenottoa (!!) ja pistelemään vähän sinne sun tänne! Se on kyllä aina huikeaa, jännää ja kikatettavaa. Eli jos näistä kokeista selvitään, hyvillä mielillä ensimmäiseen harjoitteluun! Toivotaan, että siellä menee kaikki hyvin ja pääsee mahdollisimman paljon tekemään kaikkea.. Mutta nyt. Ehkä. Jos lukemaan tentteihin!

tiistai 11. joulukuuta 2012

Lapin uskomattomia elämyksiä!

Täällä sitä ollaan, neljättä viikkoa!
Ja se alkaa kyllä jo näkyä jokaisessa asiassa, mitä tekee.. Täällä on osittain erittäin raskasta, kylmiä päiviä, 14 tunnin työpäiviä, vittumaisia poroja ja kimppakämpän ongelmat. Mutta kuitenkin täältä löytyy niitä kivojakin puolia, mitä pitäisi aina yrittää muistella. Esimerkiksi, saan puhua paljon englantia, ja olen tutustunut moneen englantilaiseen, irlantilaiseen, australialaiseen... Onkohan niitä vielä muita? Olen varmaan täällä ollessani puhunut enemmän englantia kuin amerikassa ollessani!

Jos vaikka aloitan alusta, ja kerron, mitä muistan.

Ensimmäisenä päivänä, kun mentiin töihin (18km päähän! Miksi kaikki on niin kaukana??), lähdettiin ensimmäisenä etsimään kadonnutta Eetu-poroa, joka me valitettavasti löydettiinkin.. Nyljettynä joen rannalta, joku eläin oli päässyt aidasta läpi ja syönyt 2,5 tonnin ajoporon melkein kokonaan. Siinä sitä katseltiin, ja voin kyllä sanoa, että oksennus meinasi muutaman kerran yllättää.. Varsinkin siinä vaiheessa kun pojat alkoivat sahata Eetu vainaalta aivoja poikki, jotta he saisivat sarvet. Loppujen lopuksi pomo sahasi itseltään pikkurillin luuhun asti, mutta he saivat kuin saivatkin sarvet otettua, poron rekeen ja vietyä sen "porojen hautuumaalle", mitä en halua tietää missä se on. Eli päivä ei alkanut mitenkään hirveän valoisasti, vaikka vastassa olikin maailman suloisimpia pikku vasoja.
  Laitoimme muutaman poron reen eteen, ja lähdimme harjoittamaan ajelua, mikä ei ollutkaan niin yksinkertaista. Ei ihmekkään, kun poroja ei oltu ajettu ennen kuin minä tulin paikalle.. Porot hyppivät penkkoihin ja sinne minne ei todellakaan olisi pitänyt, kuten risteykseen, mistä ne oli erittäin vaikea kääntää.. Siinä saatiin tinen poro aisojen väärälle puolelle, ja ite piti mennä pitämään edessä olevaa poroa, ettei se karkaa.. Eihän siitä mitään tullut, kun pelotti niin perkeleesti ne hitonmoiset sarvet, ja hullu katse. Onneksi loppujen lopuksi kaikki taisi mennä hyvin, ja seuraavana päivänä saatiin jo lisämiehitystä. Porot alkoivat talttua ja siinä vaiheessa kun porofarmi alkoi, kaikki meni suhteellisen mutkattomasti.

Minua tietysti jännitti ihan kamalasti kaikki se englannin puhuminen, sillä minut oltiin laitettu puhumaan poroista turisteille kotaan. Esitelmää rustasinkin puhelimen välityksellä isän kanssa monta tuntia, ja meinasihan siinä luovutus tulla jo siinä vaiheessa. Onneksi turistit olivat kuitenkin ymmärtäväisiä ja auttoivat minua, mikäli ymmärsivät mitä puhuin.

Mutta sitten Marjavaaran ensimmäinen päivä.. Meillä oli ihan hullu poro, jotka sekosivat heti tonttujen kiljumisesta.. Ne lähtivät juoksemaan heti kun eräs vaalea tonttu tuli huutelemaan ja muutaman kerran saatiin kyllä kynsin ja hampain pidellä niitä. Työkaveri jäi Rudolphin alle, minä sain sarvesta takamukseen ja ahh mikä päivä! Onneksi me päästiin vaihtamaan porot, mutta illalla nekin tulivat pelokkaiksi pimennettyä. Jaakoppi loikkasi rekeen, kun Kalppinaama jarrutti niin äkkiä, ja reessä oleva lapsi vain kiljui. Meinas kyllä tehä mieli itsekin kiljua.. Varsinkin, kun Joulupukki oli kamalassa jurrissa, ja lauloi ja tanssi siellä.. Mikä on normaalia..
Muuten Marjavaara päivät ovat sujuneet, tutustuin siellä Ianiin, jonka kanssa oli mukava jutella kaikenlaista siinä nuotiolla istuessa :)

Kolmas paikka oli Milinmajat, mikä sekin oli ihan uskomaton.. Sinne asiakkaat tulevat päiväksi, lentävät aamulla ja illalla takaisin englantiin. Siellä oli aivan uskomattoman vihaista porukkaa, kun lennot olivat kaksi tuntia myöhässä, joulupukki oli englantilainen, ja kaikki piti tehdä hirveällä kiireellä. Ulkona oli - 30, joten kaikki lapset itkivät.

Mutta kyllähän tämä tästä. Muutaman kerran on tullut nähtyä revontulet.. Lappi on kaunis paikka, mutta työskentely täällä on jokseenkin raskasta!
















tiistai 6. marraskuuta 2012

Päivien viemää.

Tuntuu, että aika kuluisi kuin siivillä. Nytkin pitäisi olla syömässä aamupalaa, ja lähteä kipittämään melkein 4 kilometrin matka kaverin luokse puhumaan joutavia. Mutta pianhan minä taas lähden. Piti tulla takaisin, että pystyi lähtemään taas.

Ja olen onnellinen että palasin. Näen edelleen ahdistavia unia kaikesta, mitä tapahtui Amerikassa. Olinhan minä siellä onnellinen. Tavallaan. Mutta paineet olivat kokoajan niskassa, vaikken tajunnutkaan sitä kunnolla. Kaiken olisi aina pitänyt olla täydellistä. Mikä on sulamahdottomuus, kun kokematon tulee pyörittämään vieraan perhen arkea. En minä ikinä uskonut, että homma olisi helppoa. Olenhan minä hoitanutkin lapsia niin paljon. Mutta tuntuu, että meitä on kusetettu. Juteltiin muutaman au pair kaverin kanssa, ja ihan samaa mieltä he olivat. Meille annetaan ruusuisia kuvitelmia kaikesta, mutta todellisuus on muuta. Ainakin perheissä. Tämä ehkä olikin minun tyhmin tekoni, seisautin kaiken elämäni suomessa. Koulun. Asunnon, kaiken. Tässä sitä ollaan, menossa Lappiin, kun voisin olla harjoittelemassa tulevaan ammattiini. Voi paska :)

No, opinpahan.

torstai 1. marraskuuta 2012

Maailmassa on monta, ihmeellistä asiaa..

Ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Varsinkin nämä minun menot ja tulot. Nyt on meno, nimittäin parin viikon päästä minä lähden Suomi-neidon käsivarteen, Enontekiöön poronajajaksi. Ja että mistä ajatus lähti? Äidiltä tietenkin - keneltäpä muultakaan.
Ja vielä ihan vahingossa pääsin, laitoin erittäin vapaaluontoisen hakemuksen mollin kautta, ja samana päivänä minulle jo soitettiin, että otanko työn vastaan. No hitto vie, totta helvetissä otan!

Jos ei kerta Amerikassa oltu vuotta, niin jos minä jaksan siellä lapissa viihtyä edes. Vaikka en jouluksi pääsekään kotiin. Yäk.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Viimeinen postaus meren talta puolen

Nyt on sitten laukut pakattu. Ruumaan meneva painaa vahan yli 23 kiloa, ja mina niiin toivon, etta siita ei tarvitse maksaa.. Kasimatkatavaralaukku taas painaa paalle 8 kiloa. Jospa siitakaan ei tarvitsisi maksaa, tai joudun kiskomaan montaa takkia paalle.. Lentokentalle toppatakissa, ugeissa, painavimmissa (ja epamukavimmissa) farkuissa ja hupparissa. Ei luultavasti ainakaan ole kylma. Hyi, vahan alkaa jo jannittaa, varsinkin kun joudun menemaan kentalle yksin. Toivottavasti kaikki menee hyvin, enka itkea porskauta kentalla yksinaan. Inhoan lahtoja.

Mutta Suomi, taalta tullaan!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Sarkyneita unelmia

Valitettavasti kaikki ei aina mene, niin kuin toivoisi. Minun kohdallani niin kay valitettavan harvoin, ja olen siita surullinen. Tamakin reissu, jonka uskoin olevan vuoden pituinen, lyhenikin neljaan kuukauteen. Totta kai olen nauttinut taalla olosta, mutta olen ikavoinyt todella paljon myos Suomea. Ei sita voi ymmartaa, ennen kuin lahtee pois, miten hyva paikka Suomi oikeasti on. Sielta saa kuitenkin ruisleipaa!

Mutta anyway, lahto on jo ensiviikon maanantaina, ja tama tytto on Suomen mantereella tiistaina kello yksi. En tieda olisinko jaksanut olla taalla loppuun asti, odotin lahinna etta aiti ja isa tulee jouluna kaymaan. Olin jo aika poikki, joten ehka sille on syynsa, etta host-mom sanoi, ettei tahan pysty enaa 19-vuotias. Eika muukaan au pair, vaan nyt on otettava joku vanhempi nanny apuun. Itkut itkettyani tajusin asian valoisankin puolen. Voin paasta kotiin. Voin saada oikeaa ruokaa, paasta ystavien kanssa viettamaan iltaa, nakemaan sisarusten lapsia, jotka ovat niin rakkaita.

Kavin tietysti lapi viikon ajan, etta loytyisiko perheita, mutta mikaan ei kiinnostanut. Ei kiitos Californialle, siella on noussut pissat paanuppiin. Ei kiitos kolmelle pienelle lapselle. Ei kiitos kuudelle lapselle, jotka kaikki ovat kaksosia, 5-vuotiaat, seka 3-vuotiaat. Sita en tieda, miten tuo kaikki on mahdollista, mutta paiva paivalta minua vain ahdisti, vasytti ja stressasi enemman. Onneksi uskaltauduin kertomaan oloni LCC:lle, ennen kuin paloin ihan puhki. Nyt olen vain onnellinen etta paasen pois. En tosin ole onnellinen jos laukku painaa liikaa, ja joudun maksamaan monta sataa siita. Pelottaa, tuliaiset on ostamatta!

Annampa siis tassa vinkin. Jos mietit au pairiksi lahtoa, sinun taytyy tajuta, ettei se todellakaan ole pelkastaan lasten hoitoa. Siihen kuuluu yleensa myos siivoamista yms. Ei ole ruusuilla tanssimista hoitaa toisen lapsia ja oppia toisen talon saannoille. Totta kai au pairina olossa on omat plussansa, mutta minulle Amerikka ei ehka ollut oikea paikka.

Mita olen kaivannut..
Pienta vertailua

SUOMI
- RUISLEIPA!!
- Karjalanpaisti
- Karjalanpiirakat
- Terveellisempi ruoka, yleensa ottaen
- Baariin 18 v!
- Autokortti vasta 16v, hyva juttu.
- Ruokakaupat loytyy joka kaupungista, ei tarvitse ajaa 15 min
- Oikean makuinen maito, liha ja mustikka. Seka vanilja jaatelo..
- KAIKKI KARKIT!!
- Vessanpontot!! Taalla ne menee heti tukkoon..
- Vesi on pahaa u_u
Miinuksena ehka epasosiaalisuus, mika tosin kay minulle erittain hyvin..

AMERIKKA
- Hienot autot!
- Poliiseilla mustangeja!
- Rikkaiden ihmisten talot
- Sekarotuiset koirat on taalla tos sopoja
- Maidot kestaa pidempaan ja on noin 4 kilon potikoissa
- Isot parkkipaikat
- Taalta saa roskaruokaa mista vaan..
- Panda-ruokapaikka :)

Miinuksena varsinkin, etta baariin paasee vasta 21 v, ja nuorille ei ole pahemmin paikkoja minne menna.

Kylla tama tasta. Elama ottaa ja se antaa :)

torstai 11. lokakuuta 2012

Siskojen viikko

Maikku tuli tänne viimeviikon torstaina, ja on ollu kyllä ihan mahtavaa! :) vaikka tottakai sitä ollaankin vähän kiukuteltu omalle siskokullalle, mutta kiltistihän tässä ollaan oltukin jo 3 kuukautta. Maikku ei tietenkään saanut minuun minkäänlaista yhteyttä lentokentältä, ja sai vielä huutavan kiinalaisen penkomaan sen laukkuja tullissa, mutta onneksi selvisi taksille asti ja jopa oikealle kadulle, ja oikean talon eteen, ja satuin vielä näkemään ikkunasta, että taksi tuli! Sieltä se tuli pihalle, tukka pörrössä, minun villapaita päällä ja tippiä maksamatta. Maikku the suomalainen kysyi pitääkö maksaa tippiä.. No, jos ensikerralla sitten ;)
Lähdimme samantien hakemaan pitsaa, ja vielä käymään lenkilläkin, vaikka vähän sataa tihuttikin. Maikku oli kyllä ihan kummissaan kaikista taloista.. Olinhan minäkin, aluksi :)
Perjantaina menimme shoppailemaan Northbrookin ostoskeskukseen, ja löydettiinkin ihan mukavia juttuja sieltä ;)


Lauantaina lähdettiin tietysti Chicago Downtowniin, ja kunhan kierreltiin, leikittiin pavulla ja käytiin Chicago-kaupoissa. Ihan mukavaa oli, vaikka ilma taisikin olla aivan jäätävä! Äidin lähettämät lapaset ja kaulahuivi tuli heti tarpeeseen, ja onneksi sain myös super ihanat villasukat, I love my mom :). Kaikinpuolin meillä oli hauska kokemus se päivä, ja kaikenlisäksi Niina soitti, että lähdettekö "kotibileisiin". No tottakai, vaikka eihän sitä voisikaan mitään juoda, kun ajaa. En tosin ajatellut, että me lähdettiin tosi kauaksi, ja minä ajoin! Pientä paniikkia ilmassa?` Mutta ei ne mitkään kotibileet olleetkaan, vaan hallissa! Siellä oli dj, ja ne oli alkoholittomat bileet (mikä on aika kummaa, kun siellä oli huone vesipiipulle??). Me siellä tanssittiin, vaikka musiikki oli todella outoa. Heh.
Onneksi päästiin kotiinkin asti turvassa, vaikka olikin todella myöhä.. : )






Sunnuntaina käveltiin Chicagosta Clybourniin, ja oltiin taas niin väsyneitä. Ei ole meidän pikkusuomalaisten jaloille luotu tuommoista reissua! Maanantai otettiin siis ihan rennosti, ja käytiin Glencoen rannalla, kaakaolla, ja katsottiin Härmä elokuva, mistä minulle kylläkin tuli vain paha mieli!
Tiistaina mentiin old orchardiin shoppailemaan, ja sieltä mukaan tarttuikin 174 dollarin talvitakki, ihana tennispelaajan hame alle kympillä ja vicistä ihanat bears yogahousut ja urheiluliivit.. hih! :) Mutta kannatti!  Käytiin myös syömässä ihanat hampurilaisateriat, ja tarjoilija flirttaili meille tipin toivossa :) Minuun se iski, maikkuun ei niinkään ;)
Tänään sitten lähdettiin vielä eläintarhaan... Se on clybournissa, ja sinne jo käveltiin aika pitkään. En tiedä mikä idea siinäkin loppusessaan oli, nähtiin me muutama söpö otus. Mutta oltiiiiin niiiiiiin väsyneitä kun käveltiin Chicagoon.. Huh!
Mutta vielä on muutama päivä jäljellä. Ja hei. tässä halloween taloja !!





Täällä on ollut myös todella kaunis ruska, ei ihan suomessa ole samanlaista :) Ja samalla ehkä myös kokkailu kuvia.. ;)





tiistai 2. lokakuuta 2012

Bändi-ilta Chicagossa!

Eilen oli aiiivan mahtava ilta, kun päätettiin lähteä yhteen baariin, missä eilen jostain syystä oli k18. Tietenkään siellä ei saanut juoda alle 21-vuotiaat, mutta ei se nyt niin maanantai iltana haitannutkaan, ja lähdimmehän me sinne ihan vain bändejä kuuntelemaan. Aluksi siellä soitti joku Niinan tuttavan bändi lämppärinä, joka oli ihan hauskaa rokahtavaa musiikkia. Sitten tuli toinen lämppäri, jota tosiaan luulin pääsoittajaksi, mutta aaaah... Rakastuin! Find Vienna! Aivan uskomattoman näköisiä soittajia, ja mikä ääni! Ja ne kappaleetkin oli tosi hyviä, ainakin livenä :) Sainpa jopa kitaristilta, joka istui meidän pöydässä, nimmarin rintaan ja yläfemmat kaupan päälle! Ja juteltiinkin vähän, heh. Oli mukavaa! Ja vielä viimeisillä sekunneilla sain kiinni kuuman laulajan, jolta pyysin myös nimmarin ja esittäydyimme, ja vaikken kuullutkaan hänen nimeään niin voi elämä! En kestä tätä elämää täällä!
Ei me ehditty pääesiintyjää kuunnella kun yksi kokonainen biisi, kun piti jo lähteä, autosta meinasi loppua aika, ja olihan se jo suht myöhäkin arki-illaksi. Päähän tietysti sattui kamalasti, mutta olin ihan pilvissä! :)

Siihen nähden, että me tultiin melkein tunti myöhässä paikalle, johtuen laittautumisesta ja yllättävästä moottoritien ruuhkasta, ehdimme viettää aivan upean illan. Hihhih. Nyt tietysti koskee päähän.. mutta oli se sen arvoista. Mm.






lauantai 29. syyskuuta 2012

Lenkkeilyä Chicagon yössä

Tämä viikko ollaan otettu ihan rauhallisesti, ei olla pahemmin käyty missään. Varmaan levättiin edellistä viikkoa, mikä taas ravattiin vähän jokapuolella.. Mutta ihan mukava taas "vaihteeksi" oli olla taas kotona, ja lapsetkin oli melko helppoja niin että aika iisi viikko!
Ja hyvänä plussana, että minun siskoni tulee ensi viikolla, jei :)
Kävimme kuitenkin perjantai iltana lenkkeilemässä Niinan kanssa, lähdettiin junalla Chicagoon ja käveltiin rantaa pitkin Clybourneen. Se oli ihan mukava reissu, vaikka kyllä siinä varmaan tuli käveltyä yli 10 km, ja loppu matka juostiinkin vielä.. Junalle. Joka sitten meni meidän nokan edestä vastapäisellä raiteella! Kyllä kirosanat lenteli.. Mutta onneksi oli vain tunti odotusta ja meillä meni se ihan rattoisasti ja juna-asemalla odotti meidän Fordi, ettei tarvinnut kävellä enää yhtään enempää:) Tänään sitten uudestaan Chicagoon, en kyllä tiedä, että mitä me siellä tänään tehdään, varmaan katsellaan miehiä ja muuten vaan hengaillaan ;)









Kuvathan yllättäen ovat vähän tärähtäneitä, mutta sille ei voi oikein mitään tuolla pikkukameralla :)

Ja mikä ihaninta, Chicagoon on saapunut nyt syksy! Puut ovat ruskassa ja täällä on niiin kaunista! Ja ilmakin on sellainen, mistä minä tykkään :)
Mabelkin lähti tänään koirakoulutukseen, toivottavasti kahden viikon päästä sitten nähdään hyvin tuloksia! ;)

maanantai 24. syyskuuta 2012

Hello, hello, hello, helloo..

Nyt on kyllä ollut aikamoinen viikonloppu ja viikkokin! Joka päivä ollaan käyty jossakin, ja nyt sen alkaa huomaamaan, väsyttää ihan kamalasti. Se siitä rentouttavasta viikonlopusta ;)

Käytiin siis Niinan kanssa lauantaina ja sunnuntaina down townissa, eli Chicagossa, ja aaah. Minä niin rakastan sitä kaupunkia. Voisin ylistää sitä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä te olette kuulleet siitä jo tarpeeksi.. Mutta päästyämme Chicagoon siellä oli taas niin paljon kaikenlaista hulabaloota, vaikka ei sinänsä mitään ohjelmaa ollutkaan. Oli siellä jonkin näköinen "keikka" missä lauloivat jotkut hindut.. Mutta ei me sitä sitten kuitenkaan jääty katsomaan. Eksyttiinkin jopa, kun lähdettiin etsimään seven eleveniä, että saataisiin halpoja juomia. Onnistuimme sekoamaan kaduissa, ja vaikka tiesimme olevamme lähellä keskustaa, ei meillä oikeastaan ollut hajuakaan miten pääsemme pää kadulle. Ja kaiken lisäksi, kun menimme sitten mäkkäriin, kun ei löydetty 7elevenejä, niitä tulikin vastaan kolme kappaletta. Tuli kyllä vähän hölmö olo : ). Sillä reissulla vastaan tuli myös kaksi hiiiirveän pitkää poikaa, joista toinen tuli minua kohti sormi ojossa:
- You. you! Who are you?
- .. What? Why?
- Who are you?
- Amm.. Matleena
- Good
Ja sitten ne jatkoivat matkaansa. Jäi vähän wtf-fiilis, joka on vaivannut hetken, sillä minusta se poika näytti siltä joka tanssi meidän vieressä viime sunnuntaina :).
Mentiin sitten vielä pavulle ja istuttiin muutaman Bulgarialaisen pojan viereen, joille Niina siinä jutusteli, mutta itsellä ei oikein juttu irronnut mihinkään suuntaan, oli kylmä, väsytti ja vähän nälkäkin. Ja nekin lähti sitten siitä, heippaa sanomatta. Heh, huomasi ettei ne kyllä täältä jenkeistä olleet :).
Lähdimme vielä etsimään yhtä juustokakku paikkaa, mutta saimme tietää, että sinne on puolentoista tunnin jonot, joten lähdimme jalat riekaleina takaisin ja menimme Subin kautta kotiin. Käy se niinkin!
Sunnuntaina kävimme vain muutaman tunnin keskustassa, mutta oli siellä ihan mukavaa, vaikka olikin jalat jo valmiiksi kipeät ja vähän väsynyt olo muutenkin. Nukahdin jopa junassa, mikä ei ole lainkaan minun tapaistani :)

Minun kummilapsillani Alfredilla ja Sannilla oli synttärit, onnea minun pienille rakkaille ! Tuli aivan kamala ikävä kaikkia minun pienen pieniä tätitettäviä ! :)
Ja oli mukavaa saada kiitosta lahjoista, jotka lähetin, lapset osaa olla niin onnellisia pienistä asioista <3 Mutta odottakaapahan vaan, kyllä täältä niitä tuliaisia pesee. Minun mussukoille :)









Tommosen hepan kyytiin pitäs kyllä päästä! :)
Ja tuo nimi "hello, hello, hello, helloo.." on kappaleesta, joka soi minun päässäni!

See you soon then :)