torstai 20. syyskuuta 2012

Hassuttelua.

Tännekin on tullut jo vähän syksy, ilma on alkanut viilenemään ja illat pimenemään. Olen jo saanut pitää nahkatakkia, villapaitaa ja uusia saappaita, ja minusta se on aivan ihanaa :). Lehdet alkaa pikku hiljaa kellastumaan, ja aamulla on vain kymmenen astetta lämmintä, ja sisällä on aivan _jäätävää_! Kaksi hupparia päällekkäin ja verkkarit, ja hrr, palelee!

Meillä on ollut täällä hauskaa, kun Niina tuli :). Ollaan joka päivä käyty jossain, kun on ollut vapaa aikaa ja pulistu kaiken maailman asioita. Ja minä olen onnistunut toheloimaan aina välillä, varmaan ihan sen takia että on joku katsomassa ja muistuttamassa..
Tänään käytiin hakemassa yhdestä leipäpaikasta kana-salaattileivät, ja siinä kassan takana oli joku nuori, varmaan 16-vuotias, herttainen poika tekemässä meidän leipiä. Ensinnäkin, meitä nauratti jo valmiiksi, ja toiseksi, en tajunnut yhtääään että mitä minun pitää tehdä. Seinällä olevassa taulussa luki, mitä salaattia haluaa leipään, mutta en tajunnut sitä vaan katselin vain jotain hilloja hyllyllä.. Sitä poikaa alkoi vähän naurattaa minun hölmöilyni, mutta onneksi lopuksi pääsin pöytään asti.. Ei kyllä ehditty olla kauaa, kun piti lähteä hakemaan Mia koulusta, ja suu täynnä patonkia huusin pojalle että "Thank you", en todellakaan tiedä että miksi. Mitä hittoa, en voinut nielaista ruokaa ensiksi? Sitten se poika kysyi, että oliko hyvää, mutten kuullut kunnolla, ja katsoin poikaa edelleen posket pullollaan patonkia, kunnes hän nosti peukkua. Minua alkoi naurattaa, mutta peukut ylös vain. Silloin huomasinkin, että en ollut menossa ovelle vaan johonkin nurkkaan, ja jouduin kääntymään takaisin, että pääsin ulos paikasta. Hihi. Joskus sitä aina sekoilee.. Minä ehkä muita useammin. Ompahan jotain muistoja sieltäkin paikasta!

Käytiin myös Niinan ja Mian kanssa sitten syömässä Noodles companyssa, ja vietiin Mia leikkimään semmoselle lohikäärmeelle. Oli mukava päivä, näitä voisi olla enemmänkin :) Yhden lapsen kanssa on aina niin mukavaa, voi antaa kaiken huomion jollekin, eikä kukaan ole kiistelemässä! Sielu lepää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti