Minun oli tarkoitus lähteä erään au pair tuttavuuden kanssa Chicago-cityyn, mutta koska lähtömme peruuntui, päätin lähteä perheen mukaan villiin länteen! Matka kesti päälle tunnin, mutta kannatti ehdottomasti! Paikka oli aaaaaivan mahtava! Ei ihan suomessa tehdä tuollaisia, ja vaikka se olikin enemmän lapsille, oli meille vanhemmillekin jotain.. Nimittäin syötäviä cowboyta joka puolella! En kestä!
Kävin jopa karusellissa ja no.. Oli se ihan kivaa. Mutta olisi se voinut loppua aikaisemminkin.. Etsimme kultaa ja katsoimme villin lännen shown. Sam rakasti ampua kaikennäköisiin maaleihin, ja itsekin olisin viihtynyt hyvin jonkunnäköisessä.. ritsa? ammunta paikassa.. Syyn ehkä arvaattekin. (Syy on siis viimeisimmässä kuvassa, löysin oman ihanan Cow boyni sieltä!) Lapset rakastivat kyseistä paikkaa, hyvä kun saatiin ne lähtemään edes sieltä!
Rakastan kyllä omaa host-momia todella paljon, varsinkin kun sille sanoo että;
- En kestä, toi on niiin hyvännäkönen.
- Ota kuva sen kanssa.
- No enkä ota!
- Hi, can I ask some question? Can I take picture when you are with her?
- Aam.. sure.
(Hitto! no onneks oli tyyliin sopivat vaatteet.) Kyllä nolostutti ja nauratti vähän, mutta nyt ei kaduta oikeastaan yhtään :) Ompahan muisto ;)
Oon nyt lähipäivinä askarrellut lapsille suomalaisia sanoja, kun juteltiin Ninan kanssa, että olisi mukava jos lapset oppisivat suomea. Me tehtiin Mian kanssa jopa oma sanakirja, minä kirjoitin suomalaiset sanat taululle, ja hän kirjoitti ne paperille, ja piirsi kuvaan. Teimme ensin possun, ja sen jälkeen hämähäkin, ja pian taululla lukikin "spider pig". heh. Spider pig, spider pig, does what ever spider pig does.. vai miten se menee :D
On ollut vähän outoa, kun Niina lähti takaisin suomeen, mutta olen selviytynyt hyvin ajamisesta ja suoritin vielä kirjallisen kokeen ajokoulussa! Tuurilla ehkä, mutta suoritin kuitenkin. Kysyin varmaan kymmenen kertaa, että menikö se oikeasti läpi, vaikka paperissa lukikin PASS.. Olin ihan pihalla koko kokeen ajan, kun siinä kysyttiin moottoripyöristäkin. Mitä ihmettä!
Vaan kyllä minä rakastan tuota meidän koiraa, James on niin herttainen ja se nukkuu yöt minun vieressä. Se on alkanut mustistella kissoille, jos ne tulee liian lähelle minua ja käy aina niiden "kimppuun", ja ajaa ne pois. Kun minun LCC kävi täällä, se halusi tulla välttämättä minun syliini <3 Ihana. Ja sen kanssa on niin mukava käydä lenkilläkin, kun se ei valita! Tänään se kyllä vähän valitti, kun jouduttiin käymään lyhyt lenkki kun oli niin pimeää ja minua pelotti..
En tiedä, mutta minä ainakin rakastan olla täällä, ja en kadu enää yhtään, että lähdin! Kaikki se stressi, mitä koin.. Ei ollut tarpeellista! Usa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti