Viisumi paniikkia.

Viime viikolla kolahti postilaatikossa viisumin hakemiseen ohjeet, ja itkuhan siinä melkein tuli, kun ei vaan voi ymmärtää että mitä kaikkea pitää tehdä ennen kuin pääsee ylipäätään hakemaan aikaa Helsinkiin. Pitää siis mennä erikseen koululle tulostelemaan jotain ihme papereita, mistä en ole edes varma, että ymmärränkö niitä. Olen jo muutamaan otteeseen sanonut äidille että "hitto vie, en lähde ollenkaan, täyttä paskaa tämmönen".  Tekisi mieli vain luovuttaa, vaikka loppujen lopuksi minun pitää vain kirjoittaa koneella joitain kaavakkeita ja tehdä passikuvat.
Ehkä tämä tuntuu siksi niin vaikealta, koska en ollut koskaan uskonut todella pääseväni Usaan, vaikka haaveilinkin siitä. Eikä minua edes jännitä vielä mikään, stressaan vain kaikkea mahdollista, miten saan maksettua asunnon vuokran kun opintotuki loppuu jo toukokuussa, miten viimeiset tentit menevät, entä jos en osaakaan puhua enää englantia (se paniikki voi olla aiheellinen, välillä tulee tuskan hikeä kun pitää pähkäillä mitä mikäkin tarkoittaa!)
Pitäisi vaan rauhoittua, ja ajatella että kyllä tämä tästä. Eihän lähtöön ole kuin vasta puolitoista kuukautta. iik. (Älä nyt ala hyperventiloimaan siellä).

Olen yrittänyt viettää paljon aikaa ystävieni ja perheeni kanssa, mutta tuntuu silti että aika hupenee käsistä. Eihän se vuosi ole pitkä aika, mutta tuntuu että menetän liikaa aikaa perheeni kanssa. Jos jotain sattuukin kun olen poissa. En osaa ajatella mitään oikein positiivisesti vielä, toivon että asia muuttuu pian. Pelkään ehkä niin paljon kaikkea. Pelkään rokotuksia, joita saan tälläkin viikolla kaksi. Pelkään murhaajia ja raiskaajia Chicagon kaduilla. Ei tämän näin vaikeaa pitänyt olla.
Kaikki varmasti helpottuu, kunhan saan hoidettua viisumi-asiat kuntoon. Sitä ennen voin vain läimiä itseäni, etten mene nurkkaan piiloon!

Asiasta toiseen:
Kävin katsomassa ystäväni, siskoni ja hänen miehensä kanssa Depin uusimman elokuvan, Dark Shadow:n, ja voi että miten petyin! Elokuvan juoni oli aika kehno, ja näyttelijä suorituksetkaan eivät olleet hääppöisiä. Kadutti, että sinnekin meni kymmenen euroa. Elokuvan jälkeen eksyin vielä yhdelle baariin, jossa ensin soi bile-musiikki, ja seuraavaksi vanhat miehet lauloivat ihania iskelmälauluja! <3 Mutta kuka kumma soittaa keski-ikäisten paikassa bile-musiikkia? Tai Robinin frontside ollieta? Huh.